ERILAISTEN YSTÄVIEN RIKKAUS

Ulkomailla asuminen kaukana perheestä, ystävistä, kummilapsista ja muista läheisistä ei ole aina ihan niin helppoa ja voisin jopa sanoa, että se on monesti se haastavin asia tässä. Syyllisyys siitä, että en pysty olemaan niin paljon läsnä esimerkiksi kummilasten elämässä, mitä haluaisin. Myöskin perheen sisällä tapahtuvat asiat saattavat painaa mieltä ja tuottaa syyllisyyttä siitä, että aina ei ole mahdollista olla paikan päällä auttamassa.   Sama pätee myös ystävien ja muiden läheisten kohdalla. (Onneksi on valokuvat seinällä tuomassa iloa päiviin)

Mutta itse asiaan. Mulla on myös paljon ihania ystäviä täällä Lontoossakin. Ilman heitä en jaksaisi tätä asumista kaukana Suomesta. (Täällä asumiseen kun liittyy niin paljon muutakin kun tuo edellä mainittu syyllisyys. Niistä tulossa erillinen postaus..) 

Muutettiin parisen kuukautta sitten mun kahden hyvän ystävän kanssa samaan kämppään ja nyt viime lauantaina järjestettiin vihdoin ja viimein tuparit. On rikkautta saada olla ystävä niin monen erilaisen ihmisen kanssa. Kuvat kertokoon enemmän tunnelmasta: 

(Oli meillä myös tarjottavaakin, mutta en yksinkertaisesti kerennyt ottaa kuvaa niistä, kun jo suurinosa oli popsittu haha..)

Ihanat kämppikset mulla ! 

Tälle viikolle onkin tiedossa vähän enemmän ohjelmaa, kuin aikaisemmille lomaviikoille. Huomenna tiistaina mulla on työhaastattelu vanhainkotiin, jossa toivon mukaan pääsen tekemään keikkatyötä myöhemmin. Keskiviikkona taas vuorostaan käyn hoitamassa lapsia ja torstaina saan mun siskon tänne seuraksi, joten kivaa tekemistä siis tiedossa. 

Ihanaa viikkoa kaikille!

Maikki

KESÄLOMA

Kuva vanhan kämpän ikkunasta. (Laatu ei ole mikään paras..)

Täällä taas!

Siitä onkin aikaa muutama vuosi kun edellisen postauksen julkasin. Ja näiden vuosien aikana on kerennyt tapahtua yhtä jos toista. Nimittäin..
Mun elämä on nykyään Lontoossa. Tulin Au pairiksi reilu vuosi sitten toukokuussa ja kesän lopussa hyppäsin tästä roolista ihan työelämään. Suunnitelmissa oli palata jouluksi koulunpenkille takaisin, mutta kesä 2018 toi elämääni erään ihmisen ja tässä sitä nyt ollaan haha.

Oon jo pitemmän aikaa pohtinut blogin avaamista uudelleen, mutta jostain syystä se on arveluttanut. Luin eilen vanhoja postauksia ja se inspiroi mua tähän. Mukava sitten taas vuosien päästä lukea ja muistella näitä aikoja. Mistäpä sitä koskaan tietää, missä sitä silloin on. 

Welcome!

-Maikki 

(ps postausideat ovat enemmän kuin tervetulleita)

HÄMMÄSTYNYT

Viikko Suomessa. Se on ollut hämmästystä täynnä, kaikin puolin. 

Yllättyneitä ilmeitä ja sitä kautta paljon ajateltavaa.

 Sopeutuminen takas ei ole siis helppoa, vaikka helpoksi sen ensin ajattelin.

 En jännittänyt turhaan, vaan syystä. 

Ihmiset, jotka ennen tervehtivät, juoksevat ohi aivan kuin eivät huomaisikaan. 

Toinen vaihtanut porukkaa, kolmas ei tiedä missä olisi ja miten olisi. 

Kaikki on muuttunut. Myös minä.

 Enhän ollut kuin 2,5 kk poissa? Aika se on sekin, ilmeisesti.

Annan itselleni luvan olla ja tuntea sitä, mitä tunnen.

 Positiivisella mielellä eteen päin, vaikka se haastavaa onkin.

 Hymyillään myös niille ei niin mukaville ihmisille. 

-Maikki

HYVÄ NÄIN

Pikaiset kuulumiset Suomesta.

Perille pääsin, 18h matkustamisen jälkeen. Matka meni tosi nopeasti, joten sen pituus ei tuntunut juuri missään. (Mulla oli vaihtolento, siksi niin pitkä matka).Yks hujaus, niin olin kävelemässä pitkin Kuopion katuja. 

Tytöt oli olleet reippaita aamulla. Osa lähteneet käveleen mua vastaan, osa taas laittoi aamupalaa siskojeni Heidin ja Mirkan kämpällä. Kiva oli tulla takaisin tänne, kun sai hyvän vastaanoton heti matkan jälkeen. Muut lähti kouluun, mä jäin nukkumaan edellisen yön univelkoja pois.

Paljon on myös tapahtunut näinä päivinä, nimittäin sain tiistaina avaimet mun kämppään, eikä mulla ollut juuri tietoa, milloin pääsen asettumaan sinne ja laittamaan tavaroita paikoilleen. En omista autoa, enkä tuntenut ketään täältä, kuka voisi isolla autolla tulla muuttoavuksi. Vanhemmat olivat lupautuneet tietenkin, mutta hekin päivät töissä ja eri paikkakunnalla, niin hankalaa.

MUTTA, mulla oli maailman paras muuttoapulainen. Kaisla, joka nappas peräkärryn ja ajeli keskustaan auttamaan. Ja niin vaan saatiin tavarat kolmen (lopulta kahden) tytön voimin sisälle uuteen asuntoon.

Hyvä näin.

-Maikki

SUOMI 100v.

Kuvasaldo on vähäinen, eikä kuvissa todella näy kaikki tarjottava. Pahoittelut siitä, keskityin enemmän iltaan itsessään, kuin kuvaamiseen.

Suomi 100v.

Juhlat, joita itse odotin ainakin monta monta viikkoa. Miten nopeasti aika loppujen lopuksi menikään, sillä nyt ne ovat jo ohitse. 

Mulle Suomi on ollut aina tärkeä, enkä ole edes kaivannut sieltä erityisemmin ulkomaille. Paitsi puoli vuotta sitten, kun päätin tänne Saksaan lähteä. Oon täällä kuitenkin tajunnut sen, miten suuri merkitys suomalaisuudella ja ylipäätään sillä, että asuu Suomessa, on mulle. Oon oppinu arvostamaan enemmän suomalaisuutta, asioita mitkä on hyvin siellä, luontoa, sitä metsän vihreyttä ja hiljaisuutta. Ja siksi tuntuu ihanalta palata takaisin Suomeen.

Niin, tämä on siis viimeinen iltani täällä, viimeisen postauksen kirjoitan tämän pöydän ääressä. Päivä on mennyt hieman sumussa, kai mä jännitän vähän kaikkea tulevaa. Sitä, miten vaikeaa on jättää tämä elämä taakse, elämä, johon totuin ja asiat, mitkä täällä saivat aivan uudenlaisen ajattelutavan. Jännitän Suomeen palaamista, miten minut otetaan siellä vastaan ja miten itse kohtaan muuttuneet asiat. 

Kaikesta huolimatta mun on just nyt hyvä olla itseni kanssa. 

Ja kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, 

on aika "vaihtaa junaa" ja jatkaa matkaa seuraavalle asemalle.

Kiitos, kun seurasit elämääni Saksassa. Suuren suuret kiitokset myös mun Au pair- perheelle, olette mahtavia ihmisiä. ♥

Palataan jälleen!

-Maikki

HYPPY UUTEEN JUNAAN?

Heipä hei taas jälleen.

Kuten oon tainnu mainitakin, mun lapsuudenystävä on just nyt Au pairina Berliinissä (enää vajaan viikon). Ja kuin myös minä olen Au pairina Saksassa ja ensiviikko tulee olemaan minullekin viimeinen, haluttiin viettää tämä yhteinen viikonloppu yhdessä Saksassa. Välimatka toistemme koteihin on kuitenkin sen verran pitkä viikonlopuksi, joten päätettiin puolittaa se ja matkata Hampuriin.   

Me lähdettiin sinne seikkailumielellä. Ei suunniteltu etukäteen ohjelmaa, vaan mentiin sinne minne mentiin. Ostettiin päiväliput ja matkusteltiin (paljon) metrolla paikasta paikkaan. Kyseltiin paikallisilta ihmisiltä, mitä he suosittelisivat Hampurissa ja illalla nähtiinkin hienon näköinen vesinäytös. Kaiken kaikkiaan virkistävä viikonloppu takana. 

Mutta ensiviikko, mun viimeinen viikko täällä. Fiilis on haikea. Jännitän Suomeen menemistä aika paljon. On sellainen tunne, että "hyppään uuteen junaan", joka kuljettaa mut edelliseltä asemalta seuraavalle. Jatkan samaa koulua, mutta muutan esimerkiksi yksin (jota en puoli vuotta sitten todellakaan olis tehny), mulla on valtavasti uusia kavereita ja innostusta tutustua ihmisiin, oon kasvanu henkisesti ja joutunut käsittelemään täällä Saksassa niin monia asioita ja sen takia mun on helpompi olla. Se, mikä mua kuitenkin jännittää on, että palaanko huomaamatta samaan vanhaan (joka ei ollut kovin kiva), vai jaksanko varmasti hypätä siihen uuteen junaan. Suomeen palaaminen(kaan) ei tule olemaan kovin helppo. Aluksi varmasti shokki, jollain tapaa. Sama ympäristö, melkein samanlainen opiskelijaelämä, mutta niin paljon eri ihminen ja eri ajattelutavat. Se jää nähtäväksi. Ei auta ajatella muuta kuin, että asiat menevät niin kuin on tarkoitettu. Ja luotan siihen.

Tällaisin miettein tänään. Mukavaa arkiviikkoa kaikille! 

-Maikki

YSTÄVÄNI MUN, SUOMESTA

(Kuvat ovat sekaisin kaikilta päiviltä).

He tulivat, he olivat ja he lähtivät. 

Miten ihanalta tuntuikaan nähdä heitä pitkästä aikaa. Olla ja mennä, seikkailla ympäri Pohjois-Saksaa ja tehdä pieni reissu Tanskankin puolelle. Miten turvalliselta elämä tuntuikin, kun vierellä oli tutut ihanat ystävät, joiden kanssa pystyi vaihtamaan kuulumisia kasvotusten. Mä niin nautin, vaikka alitajuntasesti koko ajan valmistauduinkin siihen, että kohta pitää taas hyvästellä.

Nyt he ovat kuitenkin matkalla takaisin Suomeen ja toivottavasti perille ongelmitta pääsevät. Minä matkaan nyt kahteen viimeiseen viikkoon Saksassa. 

Palataan jälleen, viimeistään Suomessa.

Kiitos! <3

-Maikki